Näin äitienpäivän lähestyessä on tullut pohdittua omaa äitiyttään, omaa äitiään ja mummujaan sekä niitä äitejä, jotka ovat vaikuttaneet minun elämääni. Mistä minä olen saanut äidilliset oppini ja vaikutukset, sekä mitä ehkä olen itse luonut äitinä. Äitiys ei ole vain tiettyjä kasvatusmalleja tai tiettyjen tapojen noudattamista. Äitiyttä ei opi etukäteen vaan se opitaan kokemalla. Äidiksi kasvetaan yhdessä lapsen kanssa. Äidinrakkaus on jotain mitä voi kokea vain oman lapsen kanssa.
Minkälainen on hyvä äiti? Pullantuoksuinen, ahkera, leikkisä, kiltti, rakastava vai jotain ihan muuta? Olen varmasti kaikkea edellä mainittua, mutta myös läsnäoleva. Vaikka paljon kirjoitetaan, siitä kuinka äidit uppoutuvat älypuhelimiensa maailmaan, niin kyllä teen sitäkin sopivassa määrin. Voiko äiti olla huono? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kokee olevansa huono äiti? Jokainen lapsi rakastaa äitiään, vaikka äiti omasta mielestään ei olisi hyvä äiti. Huono-äiti fiiliksiä herää heti, jos on vaikka huutanut lapsilleen. Välillä, itsekin koen olevani huono äiti, jos en jaksa viedä uhmaikäistä raivoavaa lasta ulos leikkimän, tai en ota mukaan kauppaan. Siitäkin poden huono-äiti oloa, jos olen vienyt lapset hoitoon ja olen ollut pitkään poissa. Silti kaikkien niiden huonojen hetkien jälkeen, ne pienet silmät voivat katsoa niin rakastavasti ja tiedät, että edelleen olet tärkeä.
Onko äidinrakkaus jotain, mikä ei katoa koskaan? Onko lapset aikuisenakin äidille niitä kaikkein rakkaimpia? Vaikka lapset ovat vain hetken pieniä ja vain hetken saat pitää heidät lähellään silti he ovat aina äidin pieniä. Omalta äidiltäni olen saanut paljon apuja vielä aikuisenakin, aina elämä ei ole ollut helppoa ja kukas muu voi lastaan auttaa tai olla tukena kuin oma äiti.
Minkälaiseen maailmaan me olemme syntyneet on ihan erilainen maailma kuin mihin meidän lapset ovat syntyneet. Lapsena asuimme aivan mummulan naapurissa ja mummuni, joka oli sota-ajan elänyt antoi hyvin perinteisiä ja käytännöllisiä oppeja. Mummun kanssa on leivottu ja kudottu villasukkia sekä ommeltu kevätjuhliin vaatteita. Kädentaitoja olen oppinut omalta äidiltäni sekä mummuiltani mutta paljon myös elämän arvoja. Mitä haluaisin omille lapsilleni opettaa on se, että kohtelee muita ihmisiä niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Toivoisin, että lapseni voisivat aina tulla luokseni, oli asia tai huoli mikä tahansa. Toivoisin, että lapseni saisivat elää turvallisen ja terveen lapsuuden. Toivoisin, että lapseni saisivat aina tuntea itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi sellaisena kuin ovat. Toivoisin, että äitinä voisin nähdä heidän kasvunsa aikuiseksi ja olla super ihana mummu heidän lapsilleen.
Ihanaa tulevaa Äitienpäivää kaikille äideille ja omalleni myös <3
-Heidi-
Minkälainen on hyvä äiti? Pullantuoksuinen, ahkera, leikkisä, kiltti, rakastava vai jotain ihan muuta? Olen varmasti kaikkea edellä mainittua, mutta myös läsnäoleva. Vaikka paljon kirjoitetaan, siitä kuinka äidit uppoutuvat älypuhelimiensa maailmaan, niin kyllä teen sitäkin sopivassa määrin. Voiko äiti olla huono? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kokee olevansa huono äiti? Jokainen lapsi rakastaa äitiään, vaikka äiti omasta mielestään ei olisi hyvä äiti. Huono-äiti fiiliksiä herää heti, jos on vaikka huutanut lapsilleen. Välillä, itsekin koen olevani huono äiti, jos en jaksa viedä uhmaikäistä raivoavaa lasta ulos leikkimän, tai en ota mukaan kauppaan. Siitäkin poden huono-äiti oloa, jos olen vienyt lapset hoitoon ja olen ollut pitkään poissa. Silti kaikkien niiden huonojen hetkien jälkeen, ne pienet silmät voivat katsoa niin rakastavasti ja tiedät, että edelleen olet tärkeä.
Onko äidinrakkaus jotain, mikä ei katoa koskaan? Onko lapset aikuisenakin äidille niitä kaikkein rakkaimpia? Vaikka lapset ovat vain hetken pieniä ja vain hetken saat pitää heidät lähellään silti he ovat aina äidin pieniä. Omalta äidiltäni olen saanut paljon apuja vielä aikuisenakin, aina elämä ei ole ollut helppoa ja kukas muu voi lastaan auttaa tai olla tukena kuin oma äiti.
 |
| minä äidin sylissä 1-vuotiaana |
Minkälaiseen maailmaan me olemme syntyneet on ihan erilainen maailma kuin mihin meidän lapset ovat syntyneet. Lapsena asuimme aivan mummulan naapurissa ja mummuni, joka oli sota-ajan elänyt antoi hyvin perinteisiä ja käytännöllisiä oppeja. Mummun kanssa on leivottu ja kudottu villasukkia sekä ommeltu kevätjuhliin vaatteita. Kädentaitoja olen oppinut omalta äidiltäni sekä mummuiltani mutta paljon myös elämän arvoja. Mitä haluaisin omille lapsilleni opettaa on se, että kohtelee muita ihmisiä niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
 |
| Porimummuni ( Ritva) ja minä |
 |
| Mirjami-mummu ja minä |
Toivoisin, että lapseni voisivat aina tulla luokseni, oli asia tai huoli mikä tahansa. Toivoisin, että lapseni saisivat elää turvallisen ja terveen lapsuuden. Toivoisin, että lapseni saisivat aina tuntea itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi sellaisena kuin ovat. Toivoisin, että äitinä voisin nähdä heidän kasvunsa aikuiseksi ja olla super ihana mummu heidän lapsilleen.
"Lapsuus, se on korvaamaton.
Paljon mä sain, siks' kiitän nyt vain.
Äidillein vaan laulaa nyt saan,
äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi, suojan hän soi.
Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin.
Rakkaudesta voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.
Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän hyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on, äiti mun.
 |
| Ellenin kortti minulle <3 |
Ihanaa tulevaa Äitienpäivää kaikille äideille ja omalleni myös <3
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti