Pienen hiljaiselon jälkeen oli aika taas palata blogin pariin. Joskus mietin mistä pienten lasten äidit repii aikansa blogien kirjoittamiseen. Viime päivinä on ollut niin paljon tohinaa, että oksat pois.
Ajattelin kirjoittaa miten me vietimme joulua ja palata hieman koko vuoteen. Teimme vuosi sitten päätöksen, että vietämme joulut kotona. Syy tähän on yksinkertaisesti lapset. Ei tarvitse miettiä päiväunia ja lahjojen roudaamista edes takaisin. Joulukoristelut alkoi jo heti joulukuun alussa ja kuusi koristeltiin viikkoa aiemmin. Jouluruoat valmistettiin anopin kanssa puoliksi. Meidän jouluun ei kuulu haudoilla kierto eikä kirkko. Sytytämme kotona kynttilät pois menneiden muistoksi. Tänä vuonna aatto alkoi tietysti varhain lastenohjelmilla ja päivällä kävimme pihasaunassa. Ruokaa valmistelimme iltapäivällä ja appivanhemmat sekä käly saapui meille. Joulupukkina toimi tänä vuonna minun isä. Hän oli myös viime vuonna, mutta ei enää ensi vuonna. Ellen tuumasi pukin lähdettyä, että vaari-joulupukki toi lahjoja. Ilta sujui mukavasti ja nopeasti leikkien. Joulurauhasta ei vauvan ja uhmaikäisen kanssa ole kyllä tietoakaan. Koko joulu on yhtä melua ja melskettä. Joulupäivän vietimme isäni luona, jossa jouluruokailu ja tietty taas lahjoja. Tapaninpäivänä ystäväpariskunta saapui pienen vauvansa kanssa meille ja taas kerran syötiin ja saunottiin.
Kokonaisuudessaan tämä vuosi on kulunut nopeasti ja kun mietin aikaa taaksepäin niin voin vain olla kiitollinen. Tänä vuonna meistä tuli pienen Masi-pojan vanhempia. Alkuvuosi meni töissä ja sairastessa erilaisia kulkutauteja sekä tietysti raskaana. Jäin äitiyslomalle maaliskuussa, ja Masi syntyi huhtikuussa, joten olen lähes koko vuoden ollut kotona. Vaikka kotoilu on välillä raskasta työtä 24/7, niin on tämä silti ainutlaatuista ja aikaa jota ei koskaan saa takaisin. Meidän parisuhteemme on edennyt nopeasti ja lapsia on viidessä vuodessa tullut kaksi. Ehkäpä tuleva vuosi olisi sitten hiukan seesteisempi, no sitä voi ainakin toivoa.
Kesä oli kuuma ja se kuluikin paljolti sisätiloissa pienen vauvan kanssa. Syksyllä palasin luottamustoimeeni, eli kokoustan kerran kuukaudessa Palveluliikelaitoksen johtokunnassa. Ajatuksiin on hiipinyt työt ja milloin olisi hyvä aika mennä töihin. Minulla ei ollut vakituista työsuhdetta, joten on haettava töitä. Tykkäsin kovin työstäni koulunkäynnin ohjaajana ja ajattelinkin jos ensi vuoden syksyllä pääsisin niihin töihin takaisin.
Vuosi vaihtuu ensi viikolla ja senkin vietämme kotona. viimeiseen kolmeen vuoteen, en ole jaksanut valvoa puoleen yöhön, eli rauhallinen uusivuosi taas tiedossa.
Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille!
-Heidi-
Ajattelin kirjoittaa miten me vietimme joulua ja palata hieman koko vuoteen. Teimme vuosi sitten päätöksen, että vietämme joulut kotona. Syy tähän on yksinkertaisesti lapset. Ei tarvitse miettiä päiväunia ja lahjojen roudaamista edes takaisin. Joulukoristelut alkoi jo heti joulukuun alussa ja kuusi koristeltiin viikkoa aiemmin. Jouluruoat valmistettiin anopin kanssa puoliksi. Meidän jouluun ei kuulu haudoilla kierto eikä kirkko. Sytytämme kotona kynttilät pois menneiden muistoksi. Tänä vuonna aatto alkoi tietysti varhain lastenohjelmilla ja päivällä kävimme pihasaunassa. Ruokaa valmistelimme iltapäivällä ja appivanhemmat sekä käly saapui meille. Joulupukkina toimi tänä vuonna minun isä. Hän oli myös viime vuonna, mutta ei enää ensi vuonna. Ellen tuumasi pukin lähdettyä, että vaari-joulupukki toi lahjoja. Ilta sujui mukavasti ja nopeasti leikkien. Joulurauhasta ei vauvan ja uhmaikäisen kanssa ole kyllä tietoakaan. Koko joulu on yhtä melua ja melskettä. Joulupäivän vietimme isäni luona, jossa jouluruokailu ja tietty taas lahjoja. Tapaninpäivänä ystäväpariskunta saapui pienen vauvansa kanssa meille ja taas kerran syötiin ja saunottiin.
Kokonaisuudessaan tämä vuosi on kulunut nopeasti ja kun mietin aikaa taaksepäin niin voin vain olla kiitollinen. Tänä vuonna meistä tuli pienen Masi-pojan vanhempia. Alkuvuosi meni töissä ja sairastessa erilaisia kulkutauteja sekä tietysti raskaana. Jäin äitiyslomalle maaliskuussa, ja Masi syntyi huhtikuussa, joten olen lähes koko vuoden ollut kotona. Vaikka kotoilu on välillä raskasta työtä 24/7, niin on tämä silti ainutlaatuista ja aikaa jota ei koskaan saa takaisin. Meidän parisuhteemme on edennyt nopeasti ja lapsia on viidessä vuodessa tullut kaksi. Ehkäpä tuleva vuosi olisi sitten hiukan seesteisempi, no sitä voi ainakin toivoa.
Kesä oli kuuma ja se kuluikin paljolti sisätiloissa pienen vauvan kanssa. Syksyllä palasin luottamustoimeeni, eli kokoustan kerran kuukaudessa Palveluliikelaitoksen johtokunnassa. Ajatuksiin on hiipinyt työt ja milloin olisi hyvä aika mennä töihin. Minulla ei ollut vakituista työsuhdetta, joten on haettava töitä. Tykkäsin kovin työstäni koulunkäynnin ohjaajana ja ajattelinkin jos ensi vuoden syksyllä pääsisin niihin töihin takaisin.
Vuosi vaihtuu ensi viikolla ja senkin vietämme kotona. viimeiseen kolmeen vuoteen, en ole jaksanut valvoa puoleen yöhön, eli rauhallinen uusivuosi taas tiedossa.
Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille!
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti