Äitiys ei ole vain mielentila eikä uusi kutsumanimi. Jotain ihmeellistä tapahtuu silloin, kun saa oman pienen lapsen. Kerron nyt hieman siitä, miten minä koen muuttuneeni ja olenko edelleen se sama Heidi joka olen aina ollut.
Elämänarvot määrittelevät paljon sitä miten asiat kokee ja näkee. Kuinka reagoi asioihin ja kuinka ne tuntee. Mitä tunteita erilaiset asiat ja tapahtumat herättävät juuri sinussa.
Olen aina ollut herkkä ihminen ja huomaan, että äitiyden myötä itken helpommin kuin ennen. Suutun helpommin ja luulin omaavani hiukan hermoja, nyt niitä ei ole enää ollenkaan. Herkkyys on tavallaan hieno piirre ihmisessä, sehän vain kertoo ihmisen empatiakyvystä. Lasten tarpeet menevät tietenkin nykyisin omieni edelle. Huomaan myös joskus, että on jopa vaikeaa olla itsekäs.
Menettämisen pelko on kasvanut ja välillä mielikuvitukseni laukkaa todella lujasti. Tänään vein Elleniä päiväkotiin ja mielessäni kuvittelin tilanteen, jossa tien liukkaudesta johtuen automme suistuu jokeen, ja miten minä saan lapset pelastettua. No tämä on kuulemma normaalia ja äiti-ystävien kanssa nauretaankin näille kauhuskenaarioille. Pelkään myös, että jollekin läheiselleni tapahtuu jotain. Nämä pelot eivät kuitenkaan hallitse elämääni niin etten uskaltaisi liikkua.
Uutiset, tv-ohjelmat ja some ovat täynnä kaikkea kamalaa. Ihmiset jakavat kuolleista kuvia ja uutisia rääkätyistä eläimistä. Oma sietokykyni lukea näitä uutisia on heikentynyt. En edes mielelläni katso kauhu-elokuvia tai mitään missä tapetaan tai kidutetaan. Tiedän, että kamalia asioita tapahtuu, mutta en halua nähdä tai lukea niitä mistään.
Herkkyys on varmaan isoin muutos ja kyky asettua jonkun toisen äidin asemaan tietyissä asioissa. Itsekiriittisyys ja huono-äiti-fiilis ovat myös uusia puolia äitiyden myötä. Oman vartalon arvostus voisi olla parempi ja itselleen voisi olla armollisempi, koska takana on kaksi raskautta ja synnytystä. Monesta lapsiin liittyvistä asioista saa potea huono-äiti-fiilistä, tämäkin on kuulemma normaalia. Kokeneemmat äiti-ystäväni onneksi lohduttavat ja tiputtavat maanpinnalle. Näistä asioista on ollut hyvä puhua ja kannattaa hankkia vertaistukea, sillä vain toinen samassa elämäntilanteessa oleva voi ymmärtää.
Äitiys on myös tuonut myös paljon uusia ystäviä ja sosiaalisuuteni on noussut uuteen merkitykseen, koska yksinäisyys ei ole minun juttuni. Äitiys on myös muuttanut tietenkin harrastuksiani, eli entiseen tapaan niihin ei ole aikaa. Kaikki mitä aloitan tekemään niin keskeytyy jopa ajatustoimintani. Käyn siis hiukan hitaammalla koneistolla kuin ennen, toki myös univaje vaikuttaa asiaan. Yksi mikä on ollut vaikea hyväksyä on myöhästely. Ennen olin aina ajoissa joka paikassa ja nyt saatan olla helposti puoli tuntita myöhässä.
Kaikista näistä muutoksista olen silti positiivisin mielin, koska äitiys on asettanut elämänarvot tärkeysjärjestykseen ja tietynlainen turhamaisuus on väistynyt. Olen myös kasvanut ihmisenä todella paljon ja saanut kokea naisena huikean muutoksen.
-Heidi-
Elämänarvot määrittelevät paljon sitä miten asiat kokee ja näkee. Kuinka reagoi asioihin ja kuinka ne tuntee. Mitä tunteita erilaiset asiat ja tapahtumat herättävät juuri sinussa.
Olen aina ollut herkkä ihminen ja huomaan, että äitiyden myötä itken helpommin kuin ennen. Suutun helpommin ja luulin omaavani hiukan hermoja, nyt niitä ei ole enää ollenkaan. Herkkyys on tavallaan hieno piirre ihmisessä, sehän vain kertoo ihmisen empatiakyvystä. Lasten tarpeet menevät tietenkin nykyisin omieni edelle. Huomaan myös joskus, että on jopa vaikeaa olla itsekäs.
Menettämisen pelko on kasvanut ja välillä mielikuvitukseni laukkaa todella lujasti. Tänään vein Elleniä päiväkotiin ja mielessäni kuvittelin tilanteen, jossa tien liukkaudesta johtuen automme suistuu jokeen, ja miten minä saan lapset pelastettua. No tämä on kuulemma normaalia ja äiti-ystävien kanssa nauretaankin näille kauhuskenaarioille. Pelkään myös, että jollekin läheiselleni tapahtuu jotain. Nämä pelot eivät kuitenkaan hallitse elämääni niin etten uskaltaisi liikkua.
Uutiset, tv-ohjelmat ja some ovat täynnä kaikkea kamalaa. Ihmiset jakavat kuolleista kuvia ja uutisia rääkätyistä eläimistä. Oma sietokykyni lukea näitä uutisia on heikentynyt. En edes mielelläni katso kauhu-elokuvia tai mitään missä tapetaan tai kidutetaan. Tiedän, että kamalia asioita tapahtuu, mutta en halua nähdä tai lukea niitä mistään.
Herkkyys on varmaan isoin muutos ja kyky asettua jonkun toisen äidin asemaan tietyissä asioissa. Itsekiriittisyys ja huono-äiti-fiilis ovat myös uusia puolia äitiyden myötä. Oman vartalon arvostus voisi olla parempi ja itselleen voisi olla armollisempi, koska takana on kaksi raskautta ja synnytystä. Monesta lapsiin liittyvistä asioista saa potea huono-äiti-fiilistä, tämäkin on kuulemma normaalia. Kokeneemmat äiti-ystäväni onneksi lohduttavat ja tiputtavat maanpinnalle. Näistä asioista on ollut hyvä puhua ja kannattaa hankkia vertaistukea, sillä vain toinen samassa elämäntilanteessa oleva voi ymmärtää.
Äitiys on myös tuonut myös paljon uusia ystäviä ja sosiaalisuuteni on noussut uuteen merkitykseen, koska yksinäisyys ei ole minun juttuni. Äitiys on myös muuttanut tietenkin harrastuksiani, eli entiseen tapaan niihin ei ole aikaa. Kaikki mitä aloitan tekemään niin keskeytyy jopa ajatustoimintani. Käyn siis hiukan hitaammalla koneistolla kuin ennen, toki myös univaje vaikuttaa asiaan. Yksi mikä on ollut vaikea hyväksyä on myöhästely. Ennen olin aina ajoissa joka paikassa ja nyt saatan olla helposti puoli tuntita myöhässä.
Kaikista näistä muutoksista olen silti positiivisin mielin, koska äitiys on asettanut elämänarvot tärkeysjärjestykseen ja tietynlainen turhamaisuus on väistynyt. Olen myös kasvanut ihmisenä todella paljon ja saanut kokea naisena huikean muutoksen.
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti