Kirje lapsilleni

Hei rakkaat pienet lapseni,

Jossain vaiheessa elämää mietin tuleeko minusta koskaan äiti. Olin jo 12-vuotiaana varma, että haluan lapsia joskus. Yläasteen käsityöntunneilla ompelin vaatteita vauvoille ja päätin säilyttää ne omia lapsia varten.

Isänne tavattuani aloin ensimmäisen kerran elämässäni haaveilla perheestä, joka tällä kertaa voisi todellakin onnistua. Vaikka olimme olleet yhdessä vain vähän aikaa niin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta.

Mietin kovasti sitä minkälainen perhe meistä tulisi. Itse olen ydinperheeni menettänyt jo 8-vuotiaana vanhempieni eron myötä. Lapsuuteni asuin äidin ja sisarusteni kanssa ja isän luona vierailimme aina joskus.
Isänne kasvoi ydinperheessä ja muutenkin perhetaustamme ja kasvatusmallit olivat erilaisia. Nämä kaksi taustaa yhdistettynä olisi se minkä me perheenä loisimme.

Tunne oli jännittynyt ja pelottavakin kun saimme tietää odottavamme sinua Ellen. Isäsi työautosta oli juuri valunut öljyt pihaan ja minulla oli alkamassa ensimmäinen työpäivä työharjoittelupaikassa. Päätimme salata asian kunnes olisimme ultrassa ensin varmistaneet asian. Kerroimme pikkuhiljaa lähipiirille ja ystäville. Tuolloin oli huhtikuu ja loppuvuoteen oli pitkäaika. 

Vihdoin sinä pieni tyttäreni synnyit ja matka äitiyteen oli alkanut. Tuntui oudolta, että minä olin nyt vastuussa jostain niin ihmeellisestä ja hauraasta. Minun pitäisi osata olla se paras äiti juuri sinulle. Muistan kun suukotin poskeasi ja kuiskasin korvaasi rakastavani sinua aina tapahtui elämässä mitä hyvänsä. Eikä aikaakaan kun kasvoit pieneksi tytöksi, ja aloit itsenäistyä ja osoittaa vahvasti omaa tahtoasi.

Sitten sinä pieni Masi ilmoitit tulostasi. Olin aavistellut jo hetken asiaa kun päätin kertoa isällesi. Sanoin, että ensi keväänä meitä olisi neljä, ja isäsi hymyili. Tällä kertaa kerroimme myös vauva-uutisen muille vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Odotusaika meni vauhdilla ja samoin sinä synnyit vauhdilla. Tuleekohan sinusta vauhdikas ja vauhtia rakastava? Voi miten onnellisia olimmekaan kun pieni poika oli syntynyt meille. Kasvat kovaa vauhtia ja opit uusia taitoja, olet kohta 9kk ja harjoittelet konttaamista jopa unissasi. 

Toivoisin kovasti, että mitä ikinä elämässä tulekaan vastaan, voisitte aina kertoa asiasta äidille tai isälle. Toivoisin myös, että koti olisi teille aina turvallinen paikka. Annan teidän toteuttaa itseään ja kasvaa juuri sellaisiksi persooniksi kuin olette. Vaikka joskus olisin vihainen tai huutaisin teille se ei tarkoita ettenkö rakastaisi teitä. Kiitos, että sain teidät elämääni.


Rakkaudella Äiti