Tällä hetkellä asuinaluettamme ravistellaan todenteolla. Kirjoitin aiemmin pienen kylän elinvoimaisuudesta ja kuinka koulumme säilyvyys on vaakalaudalla. Eilen sain tiedon, että päiväkodissa on sattunut vesivahinko ja osa lapsista siirtyy noin 20km päähän hoitoon kevääksi. Tuntuu kurjalta, että me täällä joudumme taistelemaan pitääksemme kiinni niistäkin vähistä asioista, jotka pitävät tämän kylän hengissä. Syrjäseudut tuntuvat olevan Porin kaupungin alasajon kohde tällä hetkellä. Miksi ihmeessä nämä kulttuurihistoriallisesti merkittävät alueet halutaan autioittaa. Tätä menoa ei jäljelle jää kuin tyhjiä taloja.
Oma lapseni on vielä päiväkoti-ikäinen ja ilmeisesti hän saa jäädä nykyiseen hoitopaikkaan. Tuntuu kurjalta, että väliaikaisia tiloja ei löydy omasta kylästä. Tämä kylä tarvitsisi ehdottomasti nyt uuden koulun, johon sijotettaisiin myös päiväkoti ja kirjasto. On niin monta syytä miksi itse aikoinaan näin syrjäseudulla asumisen mahdollisuutena. Juurikin tuo pieni koulu ja ne tarvittavat palvelut sekä luonnonrauha. Miksi sitten tämä olisi uhka, no siksi, että välimatkat ovat pitkiä. Kuka hullu lähtisi keskusta alueen ulkopuolelle muka. Yleinen ja kaikkien tiedossa oleva asia on, että Ahlaisista on lyhyt matka kuljettaa lapsia tai mennä mihin vaan, mutta Ahlaisiin on pitkä matka.
Luonnonrauha, josta jo mainitsin sekä kylän kulttuurihistoriallinen maisema avautuu vain täällä käymällä. Meillä ei juuri naapureita ole eikä liikennettä. Ikkunasta voi nähdä peuroja, kauriita, kettuja, jäniksiä, hirviä ja lintuja. Keväällä ja kesällä luonnon herääminen sekä muuttolinnut ovat kuin katsoisi telkkarista luonto-ohjelmaa. Syksyisin ruska-aika ja talveen valmistautuva luonto on myös rauhoittava näky. Talvisin on toki pimeää, mutta siihenkin olen niin tottunut. On muuten jännä juttu, miten vanhemmiten oppii arvostamaan kaikkea edellä mainittua eritavalla.
Olen vahvasti mahdollisuuksien puolella, vaikka uhat palveluiden pois viemisestä pelottaa. Voimme nyt vain toivoa ja yrittää vedota päättäjiin kaikin keinoin. Elämää on syrjäseuduillakin ja sitä tulisi kaupunkien tukea!
Luonnonrauha, josta jo mainitsin sekä kylän kulttuurihistoriallinen maisema avautuu vain täällä käymällä. Meillä ei juuri naapureita ole eikä liikennettä. Ikkunasta voi nähdä peuroja, kauriita, kettuja, jäniksiä, hirviä ja lintuja. Keväällä ja kesällä luonnon herääminen sekä muuttolinnut ovat kuin katsoisi telkkarista luonto-ohjelmaa. Syksyisin ruska-aika ja talveen valmistautuva luonto on myös rauhoittava näky. Talvisin on toki pimeää, mutta siihenkin olen niin tottunut. On muuten jännä juttu, miten vanhemmiten oppii arvostamaan kaikkea edellä mainittua eritavalla.
Olen vahvasti mahdollisuuksien puolella, vaikka uhat palveluiden pois viemisestä pelottaa. Voimme nyt vain toivoa ja yrittää vedota päättäjiin kaikin keinoin. Elämää on syrjäseuduillakin ja sitä tulisi kaupunkien tukea!
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti