Aika usein kun tarvii saada lapset hoitoon, on syy esim. juhlat joihin mennään ja tiedossa on kiva ilta valvomisen kera. Tämän hetkisessä elämässä kun yöt menee jo valvoen, ei jaksa valvoa yhtään pidempään kuin on pakko. Joskus mietin, että miksi emme voisi viedä lapsia hoitoon ja tulla ihan vaan kotiin. Katsoa hyvää leffaa ja ehkä käydä syömässä jossain.
Tänä viikonloppuna toteutimme tämän rauhallisen koti-illan ja se kyllä tuli tarpeeseen. Veimme lapset mummilaan ja läksimme Reposaareen Merry Monk-ravintolaan syömään, sieltä kaupan kautta kotiin ja leffa pyörimään. Naurettiin aamulla, että kuinka outoa on olla kaksin kun on niin hiljaista. Lisäksi saat käydä rauhassa suihkussa, vessassa, katsoa tv:tä illalla ihan niin kova äänisesti kuin haluaa. Syödä aamupala rauhassa ja lukea lehti. Ja ennenkaikkea kiireetön aamu, voi loikoilla sängyssä eikä kukaan karju aamupalaa tai vaadi mitään.
Ollaan kyllä etuoikeutettuja, että tukiverkko on kunnossa ja on isovanhemmat, jotka ottavat lapsia hoitoon. Parisuhteen kannalta on tärkeää, että ollaan väillä mies ja vaimo, eikä vain äiti ja isä. Lisäksi lapset voi hyvin kun äiti ja isäkin saavat välillä levätä. Vaikka sanotaan ettei yksi yö ihmeitä tee niin kyllä se vaan kummasti auttaa.
Muutenkin itselleni oma-aika on tärkeää, huomaan jo suuren muutoksen parin tunnin poissaolon jälkeen. Koitan aina suunnitella seuraavaa viikkoa jo etukäteen ja miettiä, milloin voisin käydä jossain yksin. Oikeastaan yksin en viihdy vaan lähden tapaamaan ystävää tai jotain muuta sosiaalista toimintaa.
Esikoisen synnyttyä oman ajan ottaminen oli haastavampaa, koska jotenkin olin niin kiinni ja tietenkin imetys vei paljon mahdollisuuksia olla poissa. Ellen ei oikein huolinut pulloa eikä kelpuuttanut tuttia. Ensimmäisen kerran yöhoitoon hän meni 10kk iässä. Toisen kohdalla hoitoon jättäminen oli helpompaa, Masille kelpasi maito pullosta ja hän jäikin ekan kerran yöhoitoon ollessaan 5kk ikäinen.
Milloin sitten lapsi on hyvä jättää hoitoon ja minkä ikäisenä yöhoitoon niin on kai jokaisesta vanhemmasta ja lapsesta kiinni. Hoidolla en nyt tarkoita päiväkoteja vaan esim. isovanhempia tai vaikka kummeja. Itse pidän järkevänä sitä sääntöä, että niin monta tuntia voi olla poissa kun lapsella on ikäkuukausia ja niin monta yötä kun on ikävuosia. Täysimetetyllä vauvalla varsinkin äidin poissaolot eivät voi olla kovin pitkiä. Vauvavuotena alkuun ollaan aika kiinni lapsessa ja pikkuhiljaa pystyy enemmän irtautumaan ja hienoa huomata kuinka jo pärjää ilman äitiä varsinkin nyt kun Masi on jo 11kk.
Arjen toimivuuden ja jaksamisen kannalta irtiotot ovat tärkeitä koko perheen hyvinvoinnille. Nyt kun lapsia on enemmän ja vielä vähemmän aikaa huomioida puolisoa tulisi sitä parisuhde aikaa vaalia vieläkin enemmän. Olisi ehkä hyvä vaikka ottaa tavaksi järjestää jotain yhteistä kerran kuukaudessa. Eikä sen tarvisi aina olla yönyli-treffit vaan vaikka muutama tunti jossain. Sekin on jo mukavaa jos pääsee kahden ruokakauppaan. Niin se elämä vaan muuttuu ja asiat joista saa voimaa ja energiaa muuttavat muotoaan.
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti