Eniten ottaa päähän aikaansaamattomuus!

Tässä kotona kun on päivät pitkät niin ehtii takertua kaikkeen oleelliseen tai epäoleelliseen. En usko, että olen ainoa äiti joka kokee kodin kaaoksen käyvän hermoille. Minulle kaaos on jotain mikä repii sisältä ja paljon. Toinen mikä ottaa päähän on tekemättömyys ja saamattomuus. Näen ympärilläni paljon asioita, joita haluaisin tehdä mutta nykyinen elämäntilanne ei vain salli sitä. On vaikea olla armollinen itselle.

Ikkunat pitäisi pestä, en kestä katsoa niitä likaisena. Kaapit täynnä roskaa, jätesäkki esiin ja kaikki ylimääräinen pihalle palamaan. Vaatekaapit pullottaa aivan turhia rättejä ja kenkiä liikaa. Miksi ihmisen pitää haalia niin paljon kaikkea turhaa ympärilleen, eikö vähemmälläkin tulisi toimeen. Näitä asioita pohdin lähes päivittäin ja aina odotan sitä parempaa päivää tarttua tuumasta toimeen. Olisi hienoa kierrättää kaikkea itselle tarpeetonta, mutta täältä maalta kukaan ei nouda vaikka ilmaiseksi saisi (okei no ehkä jotkut). On vaan niin paljon helpompaa hävittää kaikki roskiin tai palamaan. Kirppistely on joskus kivaa, mutta facebookin kirpparitouhut on niin suoraan sanottuna syvältä.

Luopumisen tuskaa ja tunnesiteitä jotakin materiaa kohtaan on ajoittain minunkin riesana. Miksi pitää, jotain olematnta krääsää varastossa, jos ei niitä ikinä tarvitse. Jo meidän nelihenkinen perhe riittää aiheuttamaan sekasotkua ja tavarapaljoutta. Joskus nuorena ihmettelin lapsiperheiden koteja, että miksi joka puolella on sekaista ja likaista. Enää en ihmettele, ymmärrän täysin mistä se johtuu.

Joka päivä imuroin ja pyyhin pölyjä, sekä täytän astianpesukonetta ja pyykikonetta. Lisäksi joka toinen päivä pesen ja siivoan vessaa, silti lopputulos on illalla KAAOS. Meillä on koiria joten karvoja riittää vaikka muille jakaa, joten imuroiminen on välttämätöntä, ellei halua hukkua mustiin piikkeihin. Leluja on kokoajan lattioilla, ja sekin on vain tämän hetkisen elämäntilanteen vuoksi kestettävä. Siihen en lähde, että lelut ja leikit olisi vain omassa huoneessa. Tosin 3-vuotiaalle voi jo sanoa, ettei kaikkia leluja tarvitse raahata omasta huoneesta pois.

Olisi kiva kuulla miten muilla hallitaan tätä "kotikaaosta" ja jos ei hallita niin miten sitä oppisi paremmin sietämään? Jotenkin tuntuu, että jos vaan annan olla niin jossain kohtaa hommaa on niin paljon, ettei edes jaksa enää alkaa siivoamaan tai järjestämään. Rakastan siivoamista ja siistiä kotia sekä puhtautta, mutta just nyt kaiken ylläpitäminen on haastavaa. Miten muut lapsiperheet organivoivat arkea kotona? Kuinka kotityöt jaetaan? Meillä minä hoidan paljon kodin siivoukseen ja pyykkiin liittyvät asiat, eli hierarkia on hyvin perinteinen. Joskus se ärsyttää, mutta toisaalta en osaisi tehdä mitään niin kutsuttuja "miestenhommia".


-Heidi-





Kommentit

  1. Täällä myös toinen maalla asuva, joka tuskailee välillä tavaramäärän kanssa. Meidän koti on vielä vanha sukutalo ja ollaan niiltä osin neljäs polvi. Kaikenlaista jo edesmenneiden tänne aikanaan jättämää löytyy. Tänne on myös sukulaiset talon ollessa vielä "mummola" tuoneet omia tavaroitaan säilöön, koska "siellä on sitä tilaa". Kun ostimme tämän, laitoimme turhaa ja tarpeetonta hyvin kovalla kädellä pois. Mitä tekee esim. hillopurkeilla, meille merkityksettömillä kuolinilmoituksilla (eivät edes olleet suvun, vaan ilmeisesti kyläläisiä aikanaan) tai hapertuneilla verhoilla ja vaatteilla joita kukaan meistä ei varmasti käytä?

    Muuten tämä kotikaaos täällä kotona vaihtelee. Tällä hetkellä imuroin keittiön sins ruokailun jälkeen, tarvittaessa pyyhin. Näin mahdollinen sotku ei lähde leviämään. Meillä isommat myös tekevät itselleen esim. välipalaa, joten saattaahan sitä löytyä lattialta kaikenlaista jännää sen seurauksena, mutta kun ei kaikkea voi aina tehdä puolestakaan.

    Pölyjä tulee otettua joka päivä jostain ja samalla kaavalla myös moppia heiluttelen. Viikkosiivous on kerran viikossa. Silloin matot lentää pihalle jne. Isommat siivoavat oman huoneensa. Apua toki saa, eikä asioita tarvi tehdä täydellisesti. Pääasia on, että tekee parhaansa. Aika kivasti sujuukin.

    Ikkunat pyyhin kerran viikossa sisältä - siis jos sille on tarvetta. Aika usein ainakin muutama ikkuna on pyyhittävä. Ulkoa pesen lasit kesäisin aina kun tuntuu siltä. Muutaman kuukauden välin vaihdan verhot tai pesen ikkunoissa olevat ja laitan ne takaisin.

    Pyykkiä riittää. Ihan jokaiselle päivälle. Monta kertaa päivässä. Tämä on tosin vähän itseaiheutettua, koska olen melko tarkka vaatteista ja jos minä en huomaa jonkun likaantuneen, niin sitten lapset huomaavat itse ja vaihtavat niitä sitten sitä mukaa. Pyyhkeitä pestään muutaman käyttökerran jälkeen mukavuussyistä.

    Pahinta meillä on ehkä se, että tavarat eivät tahdo löytää omille paikoilleen. Niitä jää välillä meiltä vanhemmilta, mutta eniten lapsilta. Pyykit ei aina löydä koriin, tiskit jäävät pöydälle, juusto ei mene jääkaappiin... Isompien lasten omat huoneet on alakerrassa. He eivät tuo leluja pois huoneistaan, koska vauva laittaa kaiken niin mielellään suuhunsa. Vauvan lelut on alhaalla, olohuoneessa, mutta niitä ei ole paljoa. Pienin tytär tuo ylhäältä lelujaan alas, ja niitä sitten välillä kuskaillaan takaisin kun leikit on leikitty.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti