Toivepostausten sarja jatkuu teemalla leipomisharrastukseni. Pikkutyttönä katselin kun mummuni leipoi huivi päässään pullia ja letitti hienoja pitkoja. Usein myös itsekin pääsin kokeilemaan pullien pyöritystä. Mummu asui naapuritalossa ja minä olin siellä lapsena hoidossa. Lähes päivittäin leivoimme tai teimme käsitöitä. Aina kun oli juhlat, olin apuna kahvinkeitossa ja leivonnassa. Tuolloin hartain toiveeni oli päästä emäntäkouluun. Eikä tulevaisuudensuunnitelmat pahasti pieleen menneetkään kun myöhemmin työskentelin ravintola-alalla. Hieman olen myös leivontaa opiskellut, Seinäjoen ammattikorkeakoulussa osallistuin konditorialeivonnan kurssille.
 |
| Mansikkakermakakku |
Lapsuudessa alkanut leivontaharrastus on jatkunut läpi elämän ja lapsuudessani ystäväni kanssa aina teimme uusia kokeiluja ja suosikiksimme muodostui kaurasuklaapallot, joita kutsuimme paskapalloiksi. Masaliisa (mokkapalat) on ehkä suositumpia leivonnaisia Porissa ja niitä on syöty niin meillä kuin monissa kyläpaikoissa ja juhlissa. Taisin olla yläaste-ikäinen kun järjestin mummuni 75-vuotis juhlat ja myöhemmin myös 80-vuotis juhlat. Kakkuja innostuin leipomaan lukio-ikäisenä ja niitä teen tasaiseen tahtiin vieläkin. Joskus tein myös paljon tilauksesta ja nykyisin vain omaksi ilokseni.
 |
| Oreo-suklaajuustokakku |
Leipominen on aina ollut minulle tapa saada jotain herkkua aikaiseksi ja myös uppoutua koristeluun sekä miettiä erilaisia makuyhdistelmiä. Jos meillä käy vieraita niin harvoin tarjoan mitään kaupan valmistuotteita. On periaatteeni vastaista ostaa valmiina kun itsekin voi tehdä. Kun jotain harrastaa intohomisesti niin työvälineet on oltava hyvät sekä avoin uusille kokeiluille. Oma lempparini on tällä hetkellä Suklaamarkiisi ja sitä löytyy lähes jokaisista juhlistamme. Lisäksi lähes kaikki suklaaleivonnaiset kuuluvat suosikkeihini. Nyt viimeisin innostukseni on ollut raakaleivonta ja siihen meinaan vielä paremmin keskittyä jossain vaiheessa.
 |
| Suklaamarkiisi |
Kun reilu kolme vuotta sitten muutimme tähän tontille, päätin jo silloin toetuttaa haaveeni järjestää pop up-kahvila pihamökissämme. Tämä miljöö ja maalaismaisema sopii täydellisesti pienelle kesäkuppilalle. Vuonna 2017 osallistuin Avoimet kylät-tapahtumaan järjestämällä kahvilan ensimmäisen kerran ja nimeksi tuli tuolloin Lyylin kaffetupa, koska koiramme Lyyli vartoi mökkiä päivittäin. Silloin päivä oli kaunis ja lämmin, eikä syrjäinen sijaijnti haitannut vierailijoita. Kahvilassa kävi kaikenkaikkiaan 66 asiakasta ja päivä oli erittäin onnistunut. Tänä kesänä järjestin Lyylin kaffetuvan uudelleen ja kävijöitä riitti 70-80 väliltä. Laitan loppuun kuvia leipomuksistani vuosien varrelta ja instagramistani löydät paljon muitakin kuvia.
Salainen ja kaukainen haaveni onkin joskus perustaa oma kahvila, ehkä joskus toteutan haaveeni ;)
 |
| Lyylin kaffetupa |
 |
| Lyylin kaffetuvan tuotteet |
Klikkaa tätä tekstiä niin pääset suklaamarkiisiin reseptiin :)
-Heidi-
Kommentit
Lähetä kommentti